Aino Kurkinen
New Member
Alexander Lindroth, olet taiteilija.
Posts: 28
|
Post by Aino Kurkinen on Jul 28, 2019 22:44:17 GMT 2
Sweet little words made for silence not talk Young heart for love not heartache Aino Kurkisen ajatuksia ja suunnitelmia kotitalliltaan käsin.
|
|
Aino Kurkinen
New Member
Alexander Lindroth, olet taiteilija.
Posts: 28
|
Post by Aino Kurkinen on Jul 28, 2019 22:46:52 GMT 2
28.07.2019 Iltamietteitä Uni, mitä se oli? Aino hymähti itsekseen, tuleva valmennusviikonloppu Huminassa kävisi melkein lomasta! Ehkä tämä valmennuskuvio oli loistava idea muutenkin kuin oman ammattitaitonsa kehittämisen puolesta. Lahjakkaita ratsastajia, hienoja hevosia, komeat puitteet.. Joelin oli onnistunut luoda yksityistallistaan jotain ihan erityistä. Jotain, mitä vaatimattomammista puitteista Pöytyältä käsin oli helppo kadehtia, kunnes ajatteli järjellä omia hevosiaan sekä Joelin asiakkaiden.. vaativuutta.Joel-parka, niin mukava mies, aina ystävällinen ja reilu kaikille, jonka kilpaura loppui (ainakin toistaiseksi) turhan lyhyeen. Mies, josta oli hankala, lähes mahdoton olla pitämättä. Ja sellaiselle ihmiselle osui tallin täydeltä hieman voimakkaampia persoonia asiakkaiksi! Aino kurtisti kulmiaan selaten samalla Instagramiaan; hänellä oli varmasti esillä jokin palkintojenjakokuva, jossa sekä hän, että Joel näkyivät. Joel-parka, tosiaan. Ehkä hän raahaisi miehen puoliväkisin Kojankulman keskustan puolelle valmennusten jälkeen, vähän kauemmas kotiympyröistä ja asiakkaista. Se tekisi Joelille pelkästään hyvää! Eikä häntäkään mainittavammin haittaisi viettää aikaa vanhan kisakaverinsa kanssa.
|
|
Aino Kurkinen
New Member
Alexander Lindroth, olet taiteilija.
Posts: 28
|
Post by Aino Kurkinen on Aug 4, 2019 22:18:21 GMT 2
03.08.2019 Tekstarisota Kojankulmalaisessa majoituspaikassa leahiiiin suosiollisella vuorosana-avustuksella Hotelli! Tai majatalo tämä enemmän oli, sellainen bed and breakfast -tyylinen paikka melko pelkistetyllä huoneella. Kyllä tämä Joelin sohvan voittaisi. Ja etenkin sen yllätysmajoituksen aiheuttaman vaivan ja häpeän.. Pudistelin päätäni, kyllä minä vielä joku päivä nauraisin viime kertaiselle Huminareissulleni. Puhelimeni hirveä vakiotekstariääni sai minut hetkeksi epäilemään, että olin jo myöhässä, valmennuksen olisi pitänyt alkaa jo. Tai että kotona Lempi oli katkaissut jalkansa tai jotain vastaavaa. Rutiineista poikkeaminen stressaa minua enemmän kuin haluaisin myöntää. Ruutu auki, viesti esille, ja kasvoilleni levisi virne, joka todennäköisesti jäljitteli viestin lähettäjän sen hetkistä ilmettä. "Vihdoinkin tää on valmis !" Tekstin kaverina sain kuvan; erittäin hieno, siisti, vasta valmistunut tallikäytävä elegantteine karsinarakenteineen. Jotain muuta kuin perinteinen suomalainen koivulankku ja kiskokarsina -tyyli, jossa ei tietenkään ollut mitään vikaa. Paitsi todennäköisesti kuvan lähettäjän mielestä. " W A U !! Mutta minne kattokruunu oikein jäi? Eihän tuonne vielä kehtaa ketään tuoda!" Virneeni levisi lähettäessäni viestin. Yleensä hymyilin, mutta Leksan kanssa viestittely sai minut aina virnistelemään kuin olisin jokin teini tekemässä jotain harmaan alueen puoliluvattomuutta. Ajatus jäi kesken, puhelin piippasi jälleen; Leksa varmaan päivysti kännykkä kädessään. "Haahaa ei me nyt mikään Buckinghamin palatsi olla … ja noilla oreilla ottaisi otsat kiinni kun kävelisivät käytävällä." Aino hymähti vilkaisten näytön ylänurkan kelloa; hänen ei vielä tarvitsisi lähteä kohti Huminaa. "Huolimatonta suunnittelutyötä, jos käytävää ei ole mitoitettu hevosille ja kattokruunulle! Mutta vähän vakavammin, wau. Vielä kerran. Joko kaikki karsinat on täytetty?" "Benjamin halus eleganttia mutta kotoisaa, eikä sellasta ihme halli-tallia … niin kattokruunut karsittiin sitten Ei meillä ole vielä läheskään kaikkia karsinoita täynnä, vaikka tosta Benjaminin shoppailuista päätellen ei ne kauaa tyhjinä pysy. Voitko kuvitella, että se toi Etelä-Afrikan lomaltaan mukana etelä-afrikanpuoliveritamman Niinku, onko se ees rotu " Ainoa nauratti - Leksa, tai ainakaan miehen huumorintaju, ei ollut kyllä muuttunut miksikään näiden vuosien aikana! Hän sen sijaan.. no, hän ei ollut enää yhtä toivottoman ujo. Ja siitä punastelustaanhan hän olikin saanut kuulla ihan tarpeeksi. "Voi, kyllä hän sinua varmasti rakastaa, vaikka sisustus nyt jäikin yksipuolisella sopimuksella vajaaksi. ... Etelä-Afrikka. Ette sitten kauempaa voi hevosia katsella? Minä haluan kyllä kuvan siitä hevosesta!! Näyttääkö se jotenkin erilaiselta kuin eurooppalaiset puoliveriset? Jotenkin kolhompi tai tanakampi? Kivat seepraraidat takamuksessa? Ja laitat faceen tai whatsappiin tai johonkin jotain videokuvaa tiloistanne!! Laitan vastineeksi.. jotain kuvia siitä luksustallista, jossa käyn valmentamassa. Niin, minä valmennan." Sormethan tässä kipeytyivät! Mutta Leksan kanssa tekstailu oli aina joko maratonviestejä tai "lol sinä" ja typerä meemikuva. Välimuotoa ei oikein ollut. "MITÄ ?! Sinä valmennat Miten on mahdollista, että ne valmennettavat ottaa sua ikinä tosissaan Ja oikeen luksustallissa … Ei, en kyllä mitenkään pysty kuvittelemaan sua luksustalliin. Pics or it never happened." Vähemmän yllättäen keskustelu sai tämän sävyn. Ainoa lähinnä nauratti, kunnes jokin pieni ääni takaraivossa kertoi, että Leksa saattoi olla oikeassa. Riippui ihan, keneltä huminalaiselta menisi kysymään. Vaaleaverikkö mutristi huuliaan pakottaen ajatukset kauemmas; höpö höpö, hän oli ammattilainen ja pätevä siinä missä kuka tahansa muukin. Leksa nyt kuittaili lämpimikseen, kuten yleensäkin. "Sinä se osaat puhua naiselle kauniisti! Taidankin tästä lähteä vähän etuajassa sinne mielikuvitusluksustallille odottelemaan mielikuvitusoppilaitteni mielikuvitusvalmennuksen alkua. Laittelen kuvia." Kännykkä sujahti farkkujen taskuun. Hän olisi todella hyvissä ajoin Huminassa, jos - kun - lähtisi nyt. Toisaalta hän ehtisi jutella Joelin kanssa. Joel ei ainakaan härnännythäntä, ainakaan samalla tavalla kuin Leksa. Aino pystyi kuvittelemaan miehen voitonriemuisan virneen voitettuaan jälleen yhden tekstarinaljailun.
|
|
Aino Kurkinen
New Member
Alexander Lindroth, olet taiteilija.
Posts: 28
|
Post by Aino Kurkinen on Aug 5, 2019 14:01:55 GMT 2
04.08.2019 Tuleva hullu kissanainen(ko) leahiiiin suosiollisella vuorosana-avustuksella Toisen tallin kuvaaminen tuntui jotenkin.. väärältä. Etenkin kun kyse oli yksityistallista. Aino oli kyllä, kohteliaana ja helposti huolestuvana ihmisenä, kysynyt Joelilta luvan Huminan julkisivun ja piha-alueen kuvaamiselle. Ei mitään, mitä Google Street Viewistä ei näkyisi. Joel oli vain nauranut hänelle, ilmeisesti mies piti häntä vähän hölmönä. Eilisen ryhmävalmennus oli sujunut hyvin, ja Fatalilla ratsastaminen oli ollut erittäin antoisa kokemus. Siitä oli ollut hyvä pohjata tämän päivän valmennukseen Annabellen istuutuessa orinsa selkään. Ennen päivän valmennuksia Aino oli pamahtanut Joelin luokse aamukahville (oli hän sentään tuonut kahvileipää mukanaan!) varastaen miehen aikaa useamman tunnin verran ennen Siljan valmennuksen alkua. Huminaviikonlopun jälkeen koti oli kovin hiljainen, vaikkei hän ollutkaan jutellut kuin Joelin kanssa (ja toki SIljan ja Annabellen valmennusten ja Fatalin liikutuksen merkeissä). Todennäköisesti työntekijätkin naljailisivat huomenna jotakin mökkihöperöityneestä työnantajasta, kun hän puhua pulputtaisi aamutallista iltatalliin.. Ehkä hänen pitäisi hankkia kissa. Eivätkö kaikki vähän höynähtäneet naisihmiset hankkineet kissan tai pari? Tai sitten hän kiusaisi vanhoja ystäviään leikkien, ettei hullun kissanaisen kohtalo ollut aivan nurkan takana. WhatsApp auki, Leksa, keskustelunavaukseksi muutamia kuvia Huminan julkisivusta.. "Osataan Suomessakin, kultapieni. Minähän sanoin; luksustalli. Parkkipaikallakin on urheiluautoja. Urheiluautoja, tallilla." "Oho ! Mikäs noista autoista nyt sitten on sun ?? ;)" Leksa keskittyi aina oleellisimpaan. Aino hymähti näpytellessään vastausta. Olisi pitänyt kuvata piha-aluetta niin, ettei yksikään auto näy. "Corvette tietenkin, perus talliauto ja sinkkunaisen kauppakassi. Tyhmä kysymys." Täsmälleen samaan aikaan ruudulle ilmestyi Leksan lähettämä video. Kauniin kimon profiili, Leksa riimunnarun toisessa päässä (puhelin pois hevosta taluttaessa, herraseni!), joskin tamma katseli kaihoisasto taakseen. Kamera kääntyi kimon katseen mukana, kaksikon takana käveli toinen mies tummanrautiaan tamman kanssa. "Are you texting that Aino again? Just tell her we won’t be putting up that f*cking chandelier !!" Osa miehen puheesta jäi kimon kaipaavan hörinän alle. Ainoa nauratti. Video päättyi Leksan surkeaan ilmeeseen ja vielä surkeampaan toteamukseen "Olispa mullakin nainen joka hörisis mulle tällä tavalla." Ennen kuin Aino ehti edes harkita vastausta, ruutuun ilmestyi vielä kiusoitteleva vaatimus; "kunnolla kuvia siitä kaarasta tai se ei oo oikeesti sun :)))" Ei tulisi tapahtumaan, Kristian tappaisi hänet, jos hän hengittäisikään autoon päin väärä ilme kasvoillaan. Sitä paitsi Leksa tiesi vallan mainiosti, ettei hän ikinä käyttäisi autoon noin paljoa rahaa, edes hevosrekkaan. Siksi mies saikin tyytyä kuvahaun kautta napsittuihin mainoskuviin, jotka eivät menisi läpi edes lapselle. "Siinä on sinulle autoa. Teillä on kamalan kauniita tammoja, voi miksi te olette esteihmisiä! Ja miksi ihmeessä sinä minua syyttelet siellä?? Ja miksi pomosi on komea? Leksa? Selittäisitkö?" Aino pudisteli päätänsä. Hän oli ollut aivan liian pitkään yksin, kun hänen ensireaktionsa tuntui nykyään olevan "oi mikä komea mies!". Niin hän oli Joelista ja Kristianistakin ajatellut. Mm. Joel. "Tuo kimo on se afrikantuliainen. Onko sulla joku ihme hormonikierto menossa ?? Luulin että sulla oli kiikarissa se Joel, niin en ajatellu että mun parhaan ystävän ja pomon ulkonäkö olis oleellinen aihe :D" Leksa näpytteli heti perään toisen viestin. "Ja toi ei nyt todellakaan ole sun auto, Ansku rakas. Tyhmäksikö sinä minua luulet ? Kävin sentään kauppiksen !" Pitäisiköhän tässä nyt närkästyä vai punastua? Aino ei ollut aivan varma. Tosin puna oli hiipinyt kysymättä kasvoille, joten asia oli kai sillä selvä. "Odotin jotain vähän eksoottisempaa! Ja voitko mitenkään jättää minun hormonini tämän keskustelun ulkopuolelle?! Enkä minä ketään kiikaroi, Leksa nyt ihan oikeasti. Millä ajalla minä muka ihmissuhdetta hoitaisin, kun en saa edes huonekasveja pidettyä hengissä??" Nainen mutristi huuliaan, pohti jotain nasevaa heittoa takaisin. Leksa oli aina ollut parempi naljailussa, ja Aino tiesi hävinneensä tämänkin sanasodan. "Ei kauppis aivoja takaa, Leksa-pieni. Tai käytöstapoja." "Mutta takaa turhan koulutuksen kuitenkin. Ja Ansku-kulta, kun se mies osaa pitää itse itsensä hengissä (ja ehkä ne sun kasvitkin)." Hetken Aino harkitsi motkottavansa aiheesta (jälleen kerran..), mutta todennäköisesti Leksa työntäisi sormet korviinsa valittaen kuulleensa aiheesta aivan tarpeeksi isältään. Ja olihan Leksalla töitä, oma talli ja kaikkea. Mutta kyllä se kauppis toimistotöitä helpotti, suostui mies myöntämään sitä tai ei. "Suhde kuitenkin kuolee, jos juoksen koko ajan jossain, kaukana miehestä ja kasveista. Sitä paitsi, niin kauan kuin sinun rakkauselämäsi on yhtä onnetonta kuin minun, en suostu kuuntelemaan naljailuitasi. Niin herttainen ja ihana kuin oletkin." Aino hymähti laskien kännykän käsistään. Toimistotyöt voisivat olla hyvä idea; jokunen hevonen pitäisi ilmoittaa kantakirjattavaksi, heinälasku maksaa ja sen sellaista. Ne oli sama tehdä nyt pois alta.
|
|
Aino Kurkinen
New Member
Alexander Lindroth, olet taiteilija.
Posts: 28
|
Post by Aino Kurkinen on Aug 9, 2019 19:37:40 GMT 2
09.08.2019 Hevoskauppoja Vastauskonsultaattina leahiiii Kävellessäni loppukäyntejä Oilin kanssa tulin katselleeksi tarhoihin, etenkin Mirrin ja tuon syysprinssin. Kirjavan tamman kilpaura oli ottanut hieman hitaan startin, ja loppupeleissä olin laittanut Mirrin kantavaksi Susirajan Lissun esteorilla. Valitettavasti syntynyt varsa oli ori; tamman olisin voinut pitääkin. Toki noin laadukkaasta varsasta saisi oikeasti tekokulut takaisin, enemmänkin. Pankkilainani kannalta varsan myynti olisi erittäin järkevä ratkaisu. Hoidettuani Oilin pois lähdin vähän ajatuksiini uppoutuneena rapsuttelemaan Mirriä sekä poikaansa. Russian Gin With A Grin. Neukku. Työntekijäni olivat ilmoittaneet, että ajoittain nimimakuni oli kammottava ja kykyni vääntää fiksuja lempinimiä olematon. Kiitos vain. Selailin jo Facebookin estehevosten myyntiryhmiä pohtien, mihin niistä vaiko kaikkiin laittaisin ilmoituksen, jahka saisin Neukusta otettua jokseenkin asialliset kuvat ja videonpätkiä. Ajatus kuitenkin kuoli, Facebook vaihtui WhatsAppiksi. "Hei Leksa, rakas ystäväiseni, tehän tykkäsitte ihan hirveästi oreista? Ja sinä virnuilusta ja juomisesta?" Hetken pohdinta, nopea katumus, vauhdilla uusi viesti perään ennen kuin Leksa vastaisi. "Anteeksi, kylläpä minä olen hirveä!" "Äksdeedee kun olet niin hauska. Hirveä et osaisi olla vaikka yrittäisitkin :) Mutta oliko sulla tällä kertaa jotain oikeetakin asiaa ? Benjamin on taas ostanut kolme hevosta ja yhden kuljetus pitäis vielä jotenkin järkätä." Olin melkein yllättänyt vastauksen asiallisuudesta; Leksa olisi helposti saanut vinoiltua vaikka ja mitä. Hätistin Mirriä - tuloksetta - vähän kauemmas, Neukku kyllä otti nokkiinsa lähtien itsepäisen nuoren uholla ravaamaan kauemmas turpa ja häntä taivaissa. Tajusin sentään kuvata lyhyen videon, jonka lähetin Leksalle. Neukun pysähtyessä tuupin Mirrin rakkaudenkaipuista turpaa tieltäni, rapsuttelin tamman kaulaa ja huojuin yhden jalan varassa napatakseni varsasta suurin piirtein kunnollisen sivukuvan. Joka sekin vähän tärähti, totta kai, mutta kelvatkoon. Puhelin pysyi vaiti useamman minuutin; ehdin hyvin rapsutella ja suukotella Mirriä, joka työnsi päätään syliini. Neukkukin palasi vähän lähemmäs emäänsä ja minua, koetti mokoma maistella takkini taskuja. Sen jälkeen varsa söikin emänsä häntää. Ilahduin suunnattomasti paitsi viestin merkkiäänestä, myös Leksan vastauksesta. Vinoilusta huolimatta. "Benjamin kommentoi … luonteikkaaksi, ja pyysi kysymään sukutaulusta. Ja voitko vaikka hankkia paremmat kuvaustaidot, nainen, tsiisus." Hymähdin, aloin saman tien näpytellä vastausta. "En kiusallanikaan hanki. Isä - emänisä Passion and the Russian - Mourning Coffee. Isä kisaa nyt 160cm ratoja. Isänisä Siberian Code, ei kaipaa esittelyjä. Emä vanhempineen on minun, emä on nyt kisatauolla, tehnyt jonkin verran tulosta 130cm/CIC3 -radoilla, jatkaa varsaloman jälkeen. Isänsä kisaa samoja luokkia, emänemä on se.. kirahvini, teki 140cm ratoja." Mirri huitaisi häntäänsä, häntäjouhet levisivät hetkeksi orivarsan pään ympärille kuin halvaksi verkoksi. Neukku otti tästä nokkiinsa, kääntyi kannoillaan ja paineli hirveää pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän ja samanmoista rallia takaisin. Valitettavasti sain vain puolet tästä videolle, mutta ehkä se riittäisi. Ei nyt niiden pukkein vuoksi, vaan näyttämään, että sitä laukkaa löytyi. Isoa laukkaa. "He has a nice pedigree – and I mean nice pedigree. Not a 100% jumper pedigree from dam’s side but that’s doable. And he has character, would be fun to work with. Is he named already ? And what is the price ?" "Yea sorry, this is Benjamin." "I stole Alexander’s phone." ":D" Tuijotin puhelintani kuin lehmä uutta aitaa. En minä nyt ihan tätä odottanut. Kasasin itseni ja kiitin onneani, etten joutunut puhumaan englantia; olisin todennäköisesti, kielitaidostani huolimatta, vain takellellut jotain typerää tilanteen saaman äkkikäännöksen vuoksi. "Oh, hi there! What a surprise. I'm Aino, but you probably know that already. Yes, he is named, Russian Gin With A Grin." Hintapyynnön kohdalla emmin hetken, mutta näpyttelin lopulta summan, jolla varsa lähtisi Belgiaan, muttei todellakaan muualle. Leksan luona varsasta tulisi varmasti tähti vaikka väkisin, ettei miespolo menettäisi kasvojaan. ..tai sitten hän lähettäisi hankalan hutiostoksen takaisin minulle. Tällä kertaa vastaus tuli nopeasti. "… Are you sure you don’t want more ? :“D I mean you could get a lot more, if" Eikä muuta. Lause jäi kesken, eikä keskusteluruudussa tapahtunut yhtikäs mitään; Leksa - tai kuka Leksan puhelimella leikkikään - ei kirjoittanut yhtikäs mitään. Äkkimykistymistä kesti useamman minuutin; ehdin jo kuvitella puhelimen tipahtaneen ja tulleen toimintakykyisten päiviensä päähän. "Joo, Benjamin näköjään innostu tekstailemaan mun puolesta :)) Äläkä huomioi tota edellistä viestiä, toi on ihan hyvä hinta ! Mikä tilanne on vieroituksen kanssa, että koska saat oria meille päin ?" Naurahdin ääneen, Leksa taisi pitää minua typerämpänä kuin (toivottavasti) olinkaan. "Älä yritä, tiedän, että voisin saada orista enemmänkin. Siinä vain on liikaa vaivaa ja jossiteltavaa, eikä mikään sitten kuitenkaan takaa sitä isompaa hintalappua. Neukku on syntynyt 03.08..." Näpyttelin viestin loppuun ja työnsin puhelimen taskuuni. Vaikka Leksa vastaisi takaisin mitä, ori ei kuitenkaan lähtisi pihasta yhtään sen nopeampaa. Ehtisin vallan mainiosti liikuttaa hevosen tai pari, ennen kuin avaisin puhelimeni näytön lukituksen seuraavan kerran. Mikäli vain malttaisin.
|
|
Aino Kurkinen
New Member
Alexander Lindroth, olet taiteilija.
Posts: 28
|
Post by Aino Kurkinen on Aug 19, 2019 8:28:59 GMT 2
19.08.2019 Kisaosallistujakyttäystä Ilmoitettuani Famonan (pitkästä aikaa) kisoihin aloin katsomaan osallistujalistoja tarkemmin. Oli aina mukava nähdä tuttuja ja uusia nimiä niin ratsastajissa kuin hevosissa; sitä pysyi perillä lajin ja itseään kiinnostavien rotujen kehityksestä! Saatoin vilkuilla suomenhevosilta vaikuttavia nimiä vähän turhankin kiinnostuneena, vaikka puoliveriratsastajahan minä oikeasti olen. Siitä huolimatta, että pihani alkaa olla täynnä suomenhevosia, vuonoja ja poneja. Miten tässä näin kävi. Olisi ollut vähättelyä sanoa, että hymyilin itsekseni huomatessani Stall Sjöholmaan saapuvan vahvan huminalaisedustuksen; Annabelle, Silja ja Avrelian puuttuivat osallistujalistalta. Toinen puoli talliväestä oli kuitenkin ilmoittautunut. Minä ihan hihkuin riemusta, etenkin, kun näin Joelin nimen helppo C -luokan osallistujissa, nätisti Kristianin perässä jonon jatkona. Olihan se jo aikakin saada sekin mies takaisin kilparadoille! Hapuilin kännykkäni käteeni sellaisella vauhdilla, että olin kaataa kahvikuppini. Sehän olisikin ollut oiva aloitus maanantaille, kahvit näppäimistöllä ja tietokone huoltokunnossa. ”IHANA nähdä sinut taas kilpailemassa!! Minäkin olen tulossa Sjöholmaan (sillä Namibianihmeellä, olenhan minä Famonasta puhunut?), taidan vain laittaa aikatauluni uusiksi, että ehdin nähdä sinun ja toki muidenkin huminalaisten radat. Toivottavasti Jennifer pyyhkii minulla lattioita, hän on niin lupaava ratsastaja, että soisin hänen ja Viivin siirtyvän jo interiin!” Näpyttelin viestin leveä hymy huulillani, tuumin hetken, ja lisäsin vielä loppulausahduksen ennen kuin lähetin viestin Joelille. ”Kai te jätätte sen mörön Huminaan?”
|
|
Aino Kurkinen
New Member
Alexander Lindroth, olet taiteilija.
Posts: 28
|
Post by Aino Kurkinen on Oct 1, 2019 0:19:05 GMT 2
22.09.2019 Valmentajan riemunaiheita Maksettuani lähtömaksut Pohjantähden kisoihin (Donna ja Corolla elämänsä ensimmäiseen starttiin, tasolla hurja helppo C!, lähes eläköitynyt lohikäärmerouva Lempi puhisemaan GP-luokkaan ja minä itse villillä kortilla vapaaohjelmaan jollain Pohjantähden hevosella; silkkaa uteliaisuutta ja kokeilunhalua!) katsahdin osallistujalistoja vähän tarkemmin. Jokunen tuttu nimi, sekä erittäin tuttu nimi. Annabelle Paju ja Panthera vaativassa B:ssä, minkä lisäksi Annabelle oli uskaltautunut villin kortin luokkaan, samaan kuin minäkin. Hymy nousi välittömästi huulilleni; ihanaa, olen ehkä saanut tartutettua kenttäratsastajaan vähän kouluratsastuksen iloja! Hetken mietinnän jälkeen selaan nopeasti kalenterini ennen kuin näpyttelen Annabellelle WhatsApp-viestin. "Heeeei, huomasin, että kenttäratsastaja on erehtynyt koulukisoihin! Niin sitä pitää. ;) Olen tulossa samoihin kisoihin, näemme siis Pohjantähdessä! Mutta oli minulla oikeaakin asiaa; miltä kuulostaisi pikapreppaus kisoja varten? Ja vähän eri kaavalla, voisin tuoda yhden GP-hevoseni mukanani, saisit kokeilla vähän omia kykyjäsi sellaisen hevosen kanssa, joka varmasti osaa kaikki temput." Ja lähetä. Vastaus tuli nopeasti, enkä voinut kuin hymyillä koko ajan leveämmin lukiessani viestiä eteenpäin. "Heeey toveri! Älä, mietin itsekin että tähänkö sitä on tultu. Minä ja kouluratsastus samassa yhteydessä. Vapaaehtosesti. Lol. Saa nähdä mikä sirkus tästä tulee, ja miten raivolla hakkaan säkkiä myöhemmin, mut why the hell not though. Ja voi kauhea apua, oonko jo maininnu miten mahtava sä olet?! Mä otan vastaan kaiken avun! Mahtavaa!" "Kouluratsastus on kaiken perusta, ja hyvillä kouluratapisteillä saa mukavan etumatkan kenttäkisoissakin! Ja mitähän perusteluja minä vielä keksisin. Frakki on aina tyylikäs? Ja älä nyt enempäänsä imartele, minä vielä punastun! Maanantai tulee vähän liian äkkiä, mutta sano päivä ja aika mikä sinulle sopii. :) Minulla ei ole mitään sellaista ohjelmaa ensi viikolla, mitä en voisi siirtää." "Niin mä sitä sanonkin itselleni heikkoina hetkinä, kouluratsastuksen olevan kaiken perusta siis. Ja puvut on tyylikkäitä aina! Aww, Aino, ikinä ei voi kehua liikaa!! 😘 Hmmm, oliko sulla suunnitelmissa käväistä päiväseltään vai ihan yökunnissa? Mua ei ainakaan haittais ihan vaikka käydä syömässäkin yhdessä jos jää vain aikaa. Ja jos Joelin sohva ei houkuttele ja koirat ei ärsytä kainaloisuudellaan, niin mun luona on aina Ainon mentävä yöpaikka! 😊" Miten voikin ihminen olla noin ihana? Emmekä me loppujen lopuksi edes tunne Annabellen kanssa toisiamme turhan syvällisesti, vastahan me tutustuimme! Minusta on tosin pelkästään ihanaa, miten helpot, mutkattomat välit meillä oikein onkaan. "Ja sinä olet hyvä ratsastaja, vielä kun kehität vähän hermojasi kouluratsastuksen suhteen! Et ole siinä puoliksikaan niin toivoton kuin uskottelet itsellesi. Totta tuokin, voi hyvänen aika sinä olet sitten ihana! 😘 Ajattelin kyllä päiväreissua, lähinnä hevosen takia, mutta jos saan työntekijäni matkaan viemään orin kotiin (en ihan kehtaa mankua Joelilta karsinapaikkaa tämmöisen ex tempore-valmennuksen takia), niin mikä ettei. Kotona on kaikki yhtä sirkusta kuitenkin, ettei se ehkä pikku karkureissuun kaadu. Ja kuule, jos olisit nukkunut yhtäkään yötä sillä sohvalla niin ymmärtäisit, mistä se marinani oikein johtuu!! Koirat eivät ärsytä tai haittaa, tulen mielelläni käymään. 😊 <3 Hetkinen, laitan toiselle tallityöntekijälleni viestiä, että tämmöinen traileriseikkailu olisi tarjolla." Lähetän viestin, lähetin toisenkin - työntekijälleni -, ja saan vastaukseksi lähinnä naureskelua ja toteamuksen siitä, että eihän yksi Huminareissu eroa mitenkään vaikka kisapäivästä. Ei kyllä, ja työajan puitteissahan tämä traileriajelu tapahtuisi joka tapauksessa. "Kaikki on kaunista ja velvoitetyöllistetty työntekijäni ajaa hevosen Huminaan ja takaisin. Mikä päivä sinulle sopii? Osaan raahautua hevosineni oikeana päivänä paikalle. :D" "Ha, sitä päivää odotellessa kun hermorakenne antaa periksi siinä! 😂 OMG mahtavaa! Oisko vaikka torstai hyvä, viikonloppuna haluat kuitenkin olla kotosalla? 😊" Hymyilen taas näpytellessäni uutta vastausta. "Torstai käy, viikonlopun käytän tosiaan viime hetken treeneihin ja hevosten kisavalmisteluihin. Ja itken, miten Corolla on edelleen lihava. L-I-H-A-V-A kaikesta tekemästäni työstä huolimatta. Ilmoittele torstain aikataulu hyvissä ajoin, menee epäilemättä iltapäivän puolelle? :)" Suljen näytön, Annabellen kanssa viestittely saisi nyt hetken odottaa. Merkkaan kalenteriini torstaille ja perjantaille ilmestyneen ohjelman ja lähden liikuttamaan sitä pientä lihavaa connemaraani, joka taitaa paisua pelkkää pahaa tahtoaan, kaikesta tekemästäni työstä huolimatta.
|
|