Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 30, 2019 17:12:46 GMT 2
Espanjasta Suomeen kolmeksi kuukaudeksi raahattu Lupe on tuonut Huminaan trakehnerorinsa Seven. Seikkailuista saadaan nauttia ainakin joulukuun 2019 loppuun asti, kun vaimon työprojekti Suomessa päättyy ja Lupe sinkoaa sulattelemaan syväjäätyneitä varpaitaan takaisin Espanjan aurinkoon. Työprojekti sai jatkoa ja jäätävän tappelun kiivaan keskustelun jälkeen Lupe päätti jatkaa lomaansa ja jäädä vaimonsa luokse Suomeen ainakin toistaiseksi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 30, 2019 17:40:55 GMT 2
30.09.2019 WTF - Welcome to Finland
Kaikkea se silmitön rakastuminen teettää, mietin samalla kun käännän bee äm ween rattia tallin pihalla. Parkkipaikka on tyhjänä ja talli samoin, tai näin ymmärsin puhelinkeskustelusta Joelin kanssa. Hyvä vain, en halua kymmentä silmäparia tuijottamaan, miten Seve järjestää pihalla kunnon show'n. Ja minä yritän vakuuttaa, että kyllä se on ihan järkevä hevonen, yleensä. Olen huolissani, koska Seve ei ole koskaan ennen ollut näin pitkään näin kaukana kotoa. Karanteenit, tullimuodollisuudet, onneksi kontakteihin Suomessa voi sentään luottaa, sillä minä en olisi voinut tulla yhtään aikaisemmin.
Pakko myöntää, että Suomen syksy on kaunis. Jos ei sada. Jos ei ole kylmää. Kiristän kaulahuivini ja painan pipon päähän ennen kuin astun autosta ulos. Olenhan minä ennenkin Suomessa ollut, mutta en koskaan talvella. Ajoitamme matkat Suomeen aina kesälle, enkä yleensä ehdi jäädä kun milloin mikäkin kisa kaipaa huomiota. Onneksi Humina vaikuttaa asialliselta tallilta, puitteet ovat hyvät, siistit ja hintakin on sopiva. Sääli tallin tyhjyydessä on se, ettei omistaja itsekään ole tänään täällä. Hyvillä ohjeilla löytää kuitenkin perille, huokaan ja avaan trailerin takasillan. Seve alkaa heti huutamaan. "Shut up", totean orille ja näpäytän sitä turvalle. Työnnän ketjun Seven suuhun, vaikka mieluummin käyttäisin kuolainta, mutta myönnän - syynä on laiskotus. Ja se, että ulkona on kylmä.
Huokaan ja päästän orin vapauteen. Seve sinkoaa lastausrampin alas kuin ei koskaan olisi trailerissa ollutkaan ja jää tanssimaan pihamaalle. Sen silmät pyörivät päässä tavallistakin pahemmin, kun se yrittää nähdä kaiken kerralla. Nykäisen napakasti narua joka kerta, kun Seve koettaa alkaa huutamaan. Minä huudan, kun huudan, jos sille on tarvetta. Muutaman kierroksen pyörittyään ori suostuu viimein rauhoittumaan talutettavaksi ja pääsen suuntaamaan tallia. Onnea aamutalliin, Joel Maenty, mietin vähän vahingoniloisesti kun löydän Sevelle osoitetun karsinan ja telkeän orin sinne hyörimään. Revin kuljetussuojat irti ennen kuin nappaan päitset mukaani, mutta kevyt loimi saa jäädä. Seve ei ole tottunut tällaisiin säihin sen enempää kuin minäkään.
Vaikka mieluummin jäisin ihailemaan hevostani, on auton perästä pakko purkaa tavaramäärä ja sitten on lähdettävä viettämään parisuhteen laatuaikaa, mikä käsitykseni mukaan tarkoittaa lompsimista paikallisessa Citymarketissa ymmärtämättä sanaakaan siitä, mitä etiketeissä tai hintalapuissa lukee. Paitsi numerot, ne sentään ovat samat kaikkialla. Olen vähän huolissani siitä, mitä seisominen karsinassa tekee, kun Seve on seissyt jo autossa. Harpon purkamaan päitsiä, naruja, harjoja, suojia, satulaa, suistia, muuta kätevää varmasti tarpeellista ja raahaan kaiken puhisten paikoilleen. Ainakaan ei ole enää kylmä. Sekoitan Sevelle herkkuvettä ja nappaan sille tuttuja heiniä kilon tai pari. Saa luvan pysyä hengissä sen aikaa, kun sweetheart raahaa minua ympäri suomalaista markettia ja nalkuttaa siitä, että laitan juuston väärälle hyllylle. Se on suloista.
Illalla on pakko tulla taluttamaan lenkki Seveä. Ehkä muutama askel juoksutusta, tai ehkä ei. Mieluummin ei. Seve ratkeaa liitoksistaan, joten jätän sen Joelin huoleksi huomisaamulle. Pitänee jättää lappu, jossa kerron selvällä englannilla, että Sevelle saa, ja sille pitää, antaa turpaan, jos se ei pysy käpälässä. Tämän illan ori saa kuitenkin luvan seistä karsinassa vapisemassa maisemanmuutostaan, lukuunottamatta illan taluttelulenkkiä. Kyllä se hengissä selviää, ja jos ei selviä, ei siitä miksikään kenttäratsuksi koskaan olisi ollut.
Mutta se Citymarket odottaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 14, 2019 14:51:32 GMT 2
10.10.2019 - Houston, we have a problem"When you will come to your senses?" "I am perfectly sensible thank you, sweetheart. See you at that horrible Shittymarket or whatever at six." "It's Citymarket." "That's what I said." Suukotan vaimoani joka yrittää näyttää kiukustuneelta, mutta ratkeaa nauruun ja lähtee töihin.
Mutta kun yritän nousta tärisevän Seven selkään en enää ole ihan niin varma siitä, mitä sanoin kotona. Siitä, että olen järkevä ihminen ja tiedän, mitä teen Seven kanssa. Kolme vuotta se on ollut minulla ja vuosi on tehty töitä, mutta tässä pisteessä olemme edelleen. Orissa on niin paljon lupausta, niin paljon potentiaalia! Mutta selkään en päässyt ennen kuin se oli neljän ja vieläkään se ei rentoudu muualla kuin maastossa.
Olen talutellut Seveä viikon ja se tuntuu kotiutuneen hyvin, mitä nyt palelee heti, jos sen vie ulos ilman loimea. Valitan jatkuvasti kotona, ettei tämä ilmanala sovi minulle eikä hevoselleni, mutta en saa lainkaan myötätuntoa! Kammottavaa. Minun ei kuulemma olisi pakko olla täällä, mutta joudun myös toteamaan, etten kestä kolmen kuun eroa elämäni rakkaudesta. Ällöttävää, onneksi minä olen se joka on mukana tässä, koska en kestäisi itseäni jos se ei olisi minun elämäni, joka on ikuista kuherruskuukautta.
Ikuista kuherruskuukautta kaikkien, paitsi hevoseni kanssa. Seve kalisuttaa kuolainta ja jännittää kaulaansa kohti ryntäitä, vaikka en edes koske ohjiin. Mietin, voisinko potkaista sitä alaleukaan, jotta se oppisi pitämään päänsä muuallakin kuin järkyttävässä rullassa. Tuskin. Huokaan ja aloitan pitkän, hillittömän vaikean ja turhauttavan prosessin kohti ohjaa. Joskus vielä... Seve jännittää ja jännittää, joka kerta kun koetan antaa sille pohjeapua, se lähtee tikittävään raviin, nostaa päänsä taivaaseen ja tiputtaa selkäänsä ainakin puoli metriä.
Mikä vielä parempaa, kun puoli tuntia on kulunut maneesin ovi kolahtaa ja Seve saa täysimittaisen sätkyn. Se hyppää eteenpäin ja yrittää kiihdyttää hillittömään vauhtiin, mutta pysäytän orin seinään ja käännyn kiukkuisena ovelle, valmiina antamaan täysilaidallisen sille idiootille, joka ei osaa varoittaa maneesiin tulostaan. Ilmeisesti joku on kuitenkin vain käynyt vilkaisemassa tilannetta, sillä ketään ei näy ja ovi on taas kiinni. Huokaan ja kerään ohjat, kun Seve koettaa pomppia paikoillaan laukkaan silmät päässä pyörien. Käyntiä en saa siitä enää irti, vaan se vain kiihtyy entistä pahemmin kun yritän pyytää sitä hidastamaan. Lopulta, kun ori heivauttaa päätään niin, että se katsoo minua yläkautta silmiin totean, että parempi lopettaa ennen kuin koko pakka kääntyy kirjaimellisesti katon kautta ympäri.
"Hijo de puta", mutisen hevoselleni kun silitän sen kaulaa.
"I heard there's some kind of dressage competition soon", sanon Joelille kun talutan hiestä märän Seven talliin. "Yes, most of us are going there. Want to tag along?" Mietin hetken tarjousta. Seve ei todellakaan ole ikäisensä tasolla, eikä edes omalla tasollaan, eikä edes kisakunnossa. Menetän kasvoni, mutta toisaalta en voi ikuisesti pitää oria tallin takana. Sitä paitsi, jos joku Suomessa katsookin... No, minulla on ihan tarpeeksi näyttöä omasta tasostani, vaikka kävisinkin yhdessä suomalaisessa kisassa nolaamassa itseni. "Sure, we're coming", vastaan ja väläytän leveää virnettä, lähinnä omalle yllytyshulluudelleni.
"You have to teach me Finnish dressage track", heläytän iloisena kun pääsemme ottamaan ostoskärryjä ihanassa, ihanassa marketissa jonka valikoima on edelleen yhtä hepreaa. "...you're kidding, right?"
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 2, 2019 17:41:37 GMT 2
23.10.2019 - Finnish blindnessVoi luoja mikä päivä! Haluan kuolla. Todella. Vaikka en sitä tule koskaan sanomaan ääneen, Huminan venäläinen tietää kyllä ratsastuksesta jotain. Toinen asia, mitä en sano ääneen: olen samaa mieltä tuomareiden sokeudesta. Ainakin tässä tapauksessa. Miten täysin keskeneräisellä, jännittyneellä ja melkein kuuhun lentävällä hevosella sijoitutaan kouluratsastuskilpailussa? Vastaus: mene Suomeen, ratsasta paikallinen helppo C, häpeä silmät päästäsi, hae ruusuke. Ei, Seve ei ollut radalla millään tavalla hyvä. Nähdäkseni ainoa ansiomme olivat täsmälliset tiet. Muuten... ei, se oli yksinkertaisesti hirveä esitys. Jännittynyt hevonen, joka hädin tuskin pysyy tahdissa, vuolaasti hikoileva ratsastaja, selkä polvien tasalla ja laukka enemmän tasajalkahyppelyä ohjaa vasten kuin kolmitahtinen askellaji. Ja tällä esityksellä tulen kolmanneksi? Sääli käy kaikkia niitä, jotka ratsastivat paremmin, mutta silti eivät sijoittuneet. Taivas tietää, miksi. Kyllähän minä voittamisesta pidän, mutta en minä sitä ansainnut. Onneksi helppo B sujui enemmän meidän tasollamme. Eli siis ei tasolla ollenkaan. Miksi ihmeessä edes lähdin kisoihin ja vielä kaiken lisäksi koulukisoihin Sevellä? En tiedä. En todellakaan tiedä. Ehkä olisi pitänyt ensimmäisen laukannoston muuttuessa pystyynhyppimiseksi luovuttaa, mutta ylpeys ei antanut periksi. Saimme kuitenkin hyväksytyn suorituksen. Millä meriiteillä, sitäkään en tiedä.
"Sweetheart can you please mercy kill me before I embarrass myself further?" "No." Mutristan huuliani, kun kotoakaan ei saa, mitä haluaa. Käperryn kuitenkin Viiman kainaloon sohvalle valittamaan koko päivästä ja ratsastamaan jokaisen askeleen uudelleen, ehkä liioitellen sitä, miten kamalaa kaikki on. Mutta ansaitsen roppakaupalla sääliä ja Viima ei anna sitä, jos en ole ihan hirvittävän surkea. Viima nauraa. Kamala nainen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 2, 2019 17:57:36 GMT 2
04.11.2019 - The Black Mare and the Boogeyman
Minä en ole taipuvainen lapselliseen kiukutteluun, kun hevosista puhutaan, mutta tänään se on taas ollut niin lähellä. Seve ei edisty yhtään, Suomessa on kylmää ja pimeää. En minä kyllä oletakaan, että Seve parissa Suomikuukaudessa menisi paremmaksi kuin taikaiskusta, mutta turhauttaa silti. Etenkin tänään, kun olen yrittänyt hypätä sillä, mutta Seven käsitys rataesteistä on katsoa minua yläkautta silmiin ja rynniä esteelle ilman kontrollia. Pureskelen huultani kävellessäni suitsia paketoiden ja mietin uusia kikkakakkosia, -kolmosia ja -kahdeksansataakuusitoistaisia siihen, että saisin Sevestä joskus vielä kunnollisen kenttäratsun.
"Care to try real eventing horse?" Minulta menee melkein ohitse kysymys, mutta käännyn ja näen Sen Snobiyksilön, jolla on upea hevonen. Sääli hevosta. "Excuse me?" "You heard me. That poor excuse of a project of yours must be frustrating at times." Päästän ruman pärskähdyksen, joka on jotain epätoivoisen naurun ja vastentahtoisen myöntymisen välillä. "Especially this close to the next competition." "You mean the ones at... Auburn Estate, at the end of the month?" kysyn, koska en muista kunnolla - eipä minulla ole mitään syytä muistaa, kun en ole viemässä Seveä enää mihinkään muualle kuin saunan taakse, kuten täällä Suomessa sanotaan.
"Yes. You're missing a proper horse, I'm missing a suitable rider. Unfortunately I'm too tall for her." "You'd let me ride Moira?" äänessäni on rutkasti epäuskoa, mies pyöräyttää silmiään ja tuijotan häntä kuin uhkaava onnettomuus. En todellakaan ole vitsailutuulella.
"Of course not, I'm going to ask Kurkinen to do so." "Har har har. Seriously? I'm fine with that. I can compete with her." "Do I look like I'm joking? If you're not in a hurry, try her right away. We'll see if you're any good together."
Pureskelen hetken huultani kulmat kurtussa, vaikka mieleni tekisi hyppiä riemusta kuin pikkutyttö. Väliäkö sillä, että Avrelian on ihme snobi, jonka huumorintaju on ilmeisesti lukittu jonkinlaiseen keskiaikaiseen kidutuskammioon ja jonka mielestä musta on liian iloinen ollakseen väri, Moira on U-P-E-A ja melkein yhtä lahjakas kuin Seve. Suurin ero niillä nähdäkseni on se, että Seve on vilkkusilmäinen vitipää ja Moira on vain tamma.
"I'd really like to." Turha valehdellakaan. Sormeni syyhyävät hingusta päästä kokeilemaan Moiraa ja ehkä vielä kisaamaan sillä - tammalla on rutkasti lahjoja ja ennen kaikkea tiedän jo nyt, että se on juuri minun tyyppiseni hevonen. Sähäkkä tamma, jolla pystyy tekemään nopeita ratoja ja riskialttiita ratkaisuja. Nuorten laittaminen on parhaita asioita, jotka tiedän.
...enää pitää saada Snobimörkö vakuutettua siitä, etten ole noussut tasolleni äidin ja isän nimen avulla vaan ihan omilla taidoillani. No, tilaisuudesta ratsastaa hyvällä nuorella täysverisellä olen valmis vaikka seisomaan päälläni.
|
|
