Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 4, 2019 14:12:48 GMT 2
"Viidennessä männyssä."
Eli mitä tapahtuu kun lämpöön ja aurinkoon tottuneen ratsastajavaimon raahaa kolmeksi kuukaudeksi Suomeen kalseimpana ja sateisimpana vuodenaikana, kun edes lasketella ei voi. Millaista on arki, kun pelkät hintalaput lähikaupassa tuottavat päänvaivaa ja katujen nimiä on mahdotonta lausua? Ja mikä tärkeintä, millaista on arki kun juuston paikka jääkaapissa siirtyy viikottain.
Työprojekti venyy ja Suomessa asuminen jatkuu. Kauanko Lupe kestää ikuista pimeyttä ja märkyyttä selvinnee tulevaisuudessa.
Disclaimer: merkintöjä ei päivätä ellei erikseen tarpeen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 4, 2019 14:25:10 GMT 2
Salatut elämät ja taito syödä pahvia takaperin
Juuston paikka on tänään ylähyllyllä. Hymyilen sille ja mietin, missä se on ensi viikolla. Muistan, miten äidillä meni hermot sen viikon aikana kun hän kävi vuosi sitten asumassa luonamme - kotona maalattiin, eikä äiti kestänyt hajua, ja isä oli kisamatkalla. Saimme lopulta kuulla olevamme sietämättömiä, täysin sietämättömiä, samanlaisia kuin vastarakastuneina teineinä. Yritin selittää äidille, miten juuston paikka pitää parisuhteen hengissä, mutta kuulemma niillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Uskoo ken tahtoo.
Kasaan itselleni mahtavan, epäterveellisen välipalan joka koostuu seuraavista terveellisistä urheilijalle soveltuvista ravintoaineista: toffeevanukkaasta, kekseistä, mukillisesta kuumaa kaakaota ja kirsikkana kakun päällä eilisestä pannukakusta, jonka päällä on Nutellaa. Rojahdan sohvalle ja avaan televisiosta Salatut elämät. Kuuntelen puolella korvalla, kun jakson puolivälissä Viima lompsii kotiin ja tervehdin suu täynnä vanukasta. Viima istuu sohvan käsinojalle ja kieltäytyy suukottamasta, kun olen niin ällöttävä ruoka suussa. Tämä on se syy parisuhteen rikkoutumiseen, eikä mikään juusto ja sen paikka jääkaapissa.
“Annabelle invited us to dinner and horror movie night for Halloween.” Hädin tuskin kuulen Viiman sanoja. Tallipäivä on taas ollut kohtalaisen kamala ja syypää siihen on a) trakehnerori jonka nimeä en suostu enää mainitsemaan ellen ole soittamassa sille teurasaikaa ja b) kaikki muut joilla on toimivia ja eteneviä kenttähevosia. Niinpä pelaan aikaa: “New phone who that?” "…darling, her horses live at Humina." “Oh you mean that Annabelle.” Mistä minä kaikkia tallikaveri-vaimon-työkavereita muistan! Ehkä ajatukseni ovat oikeasti vain muualla, lähinnä Salkkareissa (olen varma, että sarja on pohjattoman hauska, jos ymmärtää kieltä sillä näyttelijät näyttävät nielleen pahvia takakautta, sen verran kuivakkaa menoa) keskittymisen sijaan. Ja sitä paitsi Annabellelläkin on toimiva kenttähevonen. Mitä ne kaikki ovat uhranneet ja kenelle saadakseen sellaisia. …ei sillä, ettei niitä rahalla saisi. Minä vain olen jostain syystä ostanut maanantaikappaleen, josta minulla ei ole sydäntä luopua. “You know I scream like a little child.” “She promised that it’s okay if you scream and we can hold hands and be grossly in love.” “Well in that case sounds fun. Tell her we’re coming.”
Saan vihdoin suukon. Elämä on taas raiteillaan, vaikka hevonen onkin ajanhukka neljällä jalalla.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 10, 2020 16:37:48 GMT 2
Rakas, sinusta on tullut suomalainen"What did you say?!" Minulla ei ole tapana huutaa, ei etenkään Viimalle. Olen aina uskonut siihen, että onnellinen parisuhde ei perustu riitelylle vaan sille, että erimielisyyksistä voidaan keskustella. Nyt minun tekee mieli riidellä. Ja huutaa. Ja itkeä. Ja huutaa vähän lisää. "I have to stay here. This project... it's fuc-- hecking unbelievable and we're not even close to ready." Viima kuulostaa väsyneeltä ja kadun saman tien korotettua äänenvoimakkuuttani. Rojahdan keittiön tuolille ja nakkelen niskojani. Uskomatonta. Viiman työ on Viimalle tärkeää ja sitä myöten se on minulle tärkeää, mutta jo kolme kuukautta Suomessa on saanut korvani särkemään käsittämättömän mongerruksen myötä ja varpaani syväjäätymään, vaikka talvi on kuulemma ollut harvinaisen leuto. "You can move back to Spain if you want to." Huokaan. Sweetheart tietää, etten pahemmin viihdy Suomessa ellemme ole laskettelulomalla tai kesäisellä mökkiretkellä ja silloinkin haluan yleensä parin viikon päästä takaisin kotiin. Haluan kotiin jo nyt, minulla on ikävä talliani, isää ja äitiä. Ratsastettaviakin riittäisi, vaikka sopimuksia ei nyt olekaan voimassa. Ratsastettavia, joita voisin viedä oikeasti eteenpäin, toisin kuin Seveä. Ori on kyllä edistynyt - minimaalisesti, mutta edistynyt kuitenkin. Ja sentään saan ratsastaa Moiraa, vaikka sen kylkiäisenä tuleekin Herra Nokkani-On-Niin-Pystyssä-Että-Eiffelkin-On-Kateellinen. Se ei silti tarkoita, että viihtyisin Suomessa. "I have to think about this. You know I don't want to leave you, even if it's only temporary", vastaan ja hautaan kasvot käsiini. Joko palaan rakastamaani Espanjaan ilman rakkauttani, tai pysyn Suomessa hänen luonaan. Jo on elämä asettanut taas valintoja eteeni.
"But that aside, darling, the cheese is on the wrong shelf again."
|
|
