Kristianin päiväkirja

Juniorimestaruus esteratsastuksessa, toista kertaa Auburn Estatessa. Tällä kertaa Kristianilla oli Sinnan lisäksi mukana Verdi - tumma orivarsa, joka oli sen nimenomaisen kartanon kasvatti. Nelivuotiaaksi kääntynyt ruunikko seisoi suihkulähteen vierellä pää korkealla. Ori tarkkaili ympäristöään korvat pystyssä ja hirnahti kuuluvasti.

"Turpa umpeen, kakara", Kristian murahti ja nykäisi nahkaista riimunnarua. Tässä sitä oltiin, kilpailemassa Sokan perijättärien silmien alla ja näyttämässä, mitä heidän huippuorinsa jälkeläisestä oli tullut. Ei ollut siis varaa samanlaisiin naurettaviin sijoituksiin, kuin viime kerralla Sinnan kanssa. Puhdas rata ei riittänyt; ruusuke piti saada, jos meinasi kasvonsa säilyttää - vasta sinivalkoiseen saattoi olla tyytyväinen.

Verdi pursusi energiaa ja meinasi singota jokaiseen ilmansuuntaan yhtä aikaa. Nuori ori oli ihan täpinöissään uudessa paikassa; se yritti tutkia jokaisen kukkaistutuksen ja lajitoverin. Kristianilla oli kuitenkin raudanluja ote ohjista, kun hän ratsasti mustanruunikkoa verryttelyalueelle. Esteet nähdessään Verdin olemus ryhdistyi entisestään. Ori tuntui selkään hyvältä, se oli hyvässä vireessä. Tottunein ottein Kristian ohjasi orin menohalut lennokkaaseen laukkaan ja muutamaan hyppyyn. Avut läpi, tuntuma kohdilleen ja radalle.

Tuplanolla takanaan ja valkea ruusuke ruskeita suitsia koristaen ratsukko ampaisi kunniakierrokselle. Verdi heitti innosta sekaisena pukin päästessään laukkaan vasta kahden muun hevosen jälkeen, ja Kristianin kasvoille nousi virne. Tässä hevosessa oli asennetta. Myös Isabella Sokka oli varmasti pistänyt merkille kasvattinsa erinomaisuuden. Se oli vain kokematon, raaka nuori, jonka Kristian osaisi hioa timantiksi.